Itämeri

Itämeremme

Itämeren kehno tila kohosi suuren yleisön tietoisuuteen noin 50 vuotta sitten – viimeistään 1960- ja 1970-lukujen taitteessa – Suomessa ja Ruotsissa. Samoihin aikoihin syntyivät ympäristönsuojeluun keskittyvät ensimmäiset kansalaisjärjestöt – muun muassa Suomen kansallinen WWF (Maailman luonnonvarain säätiö Worl Wildlife Foud) 1972.
 

Kansalaisjärjestöt itämeren suojelutyössä

Kansalaisjärjestöt tekevät ympäristönsuojelutyötä ja lisäävät yleisön tietoisuutta osallistumalla ympäristöasioista käytyyn keskusteluun kansallisilla ja kansainvälisillä päätöksentekonäyttämöillä. Työtä varjosti aluksi Kylmä sota, joka jakoi Itämeren ja koko maailman kahtia. Yhteistyö ontui kaikessa, mikä on ollut yksi iso syy Itämeren huonovointisuuteen.
 

Maailman saastunein meri

Vuonna 1991 tapahtuneen Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen useat maidenväliset järjestöt ja hankkeet ovat pyrkineet rakentamaan koko Itämerenalueen kattavan, tehokkaan ympäristönsuojeluverkoston. Yli neljä vuosikymmentä jatkuneesta työstä huolimatta Itämeri on yhä maailman saastunein meri.
 
Tyytymättömyys Itämeren pelastustoimien tehottomuuteen on 2000-luvulla ollut kimmoke sitoutumattomien yksityisten säätiöiden perustamiselle uusien toimintatapojen luomiseksi Itämeren pelastusoperaatiossa. Poliittisen tason saamattomuus juontuu rakenteellisesta ongelmasta, jossa Itämeren rantavaltioissa eteenpäin käydään pienimmän mahdollisen nimittäjän tehottomin voimin.