Suojelutoiminta

Ihmisen toiminta ja välinpitämättömyys on suuri uhka luonnolle. Ihminen valtaa itselleen yhä uusia alueita. Liikenne kasvaa. Ilmasto muuttuu ja saasteet lisääntyvät. Ihminen etääntyy luonnosta ja eläinten ja kasvien elinpiirit pirstaloituvat. Vedet samenevat, Ikimetsät hakataan, paahdealueet pusikoituvat ja kosteikot häviävät.

Yhdessä toimimalla voimme tarjota Itämeren rantavaltioiden uhanalaisille lajeille paremmat tulevaisuudennäkymät. Teemme käytännön työtä jakamalla tietoa ja pitämällä yhteyttä viranomaisiin, kartoittamalla vaarantuneita lajeja, kunnostamalla niiden asuinalueita ja perustamalla niille korvaavia elinalueita.

 
 

jlkjlkjlj

Hietasisilisko. Kuva Arto Leppänen

Hietasisiliskon tarina

Hietasisiliskoja oli aiemmin Suomessa Laatokan Karjalassa, mutta sotien jälkeen ne jäivät itärajan taakse. Oli iso yllätys, että Länsi-Suomessa keväällä kuivien lehtien seassa vilistänyt lisko osoittautui hietasisiliskoksi. Lisäkartoituksissa on jo löytynyt kuusi erillistä ja vireää yhdyskuntaa. Hietasisiliskolla on tarkat vaatimukset elinpiirilleen, ne viihtyvät hiekkakuoppien reunamilla ja hiekkaisilla kankailla. Naaras munii hienoon hiekkaan, jonka lämpö hautoo munat poikasiksi. Ensimmäisestä hietasisiliskojen löytöpaikasta löytyi myös uhanalaisia sirkkoja sekä jo sukupuuttoon kuolleeksi luultu juotikas. Näiden lajien turvaamiseksi olemme jo aloittaneet niiden elinolosuhteiden ennallistamisen ja parantamisen yhteistyössä viranomaisten kanssa, joten kaikille näille on jatkossa luvassa turvatut elinolosuhteet.

Hietasisiliskon tarina kertoo miten toimimme uhanalaisten eläinten puolesta. Se on vain esimerkki monista mahdollisuuksista. Myös sinä voit osallistua. Alla on lueteltu suojelukohteet, joista voit valita itsellesi sopivimman. Tukemalla jotain lajia saat nettisivuillesi tai painotuotteeseesi? symbolin, joka kertoo että olet mukana luontoa suojelemassa.
 
 

Matelijat

Rakennusten perustuksia kaivetaan, kulkuväyliä rakennetaan, maata täytetään. Liskojen, käärmeiden ja sammakkoeläinten talvehtimispaikat katoavat ja liikenne tappaa hitaita kulkijoita. Sopivat elinpiirit pirstaloituvat ja vähenevät. Myös säiden lisääntyvät ääri-ilmiöt vaikuttavat suoraan vaihtolämpöisiin. Lajeja ei edes tunneta ja varsinkin käärmeet herättävät turhia pelkoja.

Kalat

Miksei kala nappaa ja ui pyydyksiin? Miksi kalakannat pienenevät? Joet on padottu, kalateitä ei ole rakennettu tai ne eivät toimi. Kalastuskiintiöt määritellään suuremmiksi kuin asiantuntijat ehdottavat ja emokalat pyydystetään liian pieninä. Virikkeettömissä oloissa kasvatetut istutuskalanpoikaset eivät selviä luonnossa. Ilmaston lämpeneminen ja saasteet heikentävät kalojen selviytymismahdollisuuksia ja kutua.

Linnut

Minne katosivat peltosirkut ja kottaraiset? Tehoviljely vei pelloilta niiden luontaiset ruokamaat. Entä selviääkö vaikeiden vuosien yli autettu merikotka jo omillaan? Miten pöllöt voivat? Missä varpuset ovat? Miksi petolintujen pesiä vieläkin tuhotaan? Miksi monet tavalliset lajit harvinaistuvat?

Puut

Ikimetsiä hakataan ja pienistä metsälaikuista ei ole lintujen, eläinten, hyönteisten ja kasvien elämän turvaajaksi. Monipuolista elämää ylläpitävät kosteikot kuivuvat tai niitä kuivataan. Kerrannaisvaikutukset leviävät laajalle. Puuttuu tietoa ja ymmärrystä ekosysteemien toiminnasta.

Kasvit

Koska näit viimeksi kissankäpälän tai metsäomenapuun? Kedot kasvavat umpeen ja ympäristö muuttuu. Suojelulla ja ennallistamalla voidaan pelastaa lajeja. Siemenet itävät otollisissa olosuhteissa ja puun taimia voi kasvattaa. Perhoset löytävät vanhat ravintokasvinsa. Hyönteissyöjät seuraavat perässä ja luonto monimuotoistuu.

Vedet

Itämeri on eläinten, kasvien ja ihmisten yhteistä omaisuutta. Luonnoneläville Itämeri on ainutlaatuinen kotiseutu, jonka olosuhteisiin ne ovat sopeutuneet. Ihmisille Itämeri on henkireikä, kulkuväylä tai työpaikka. Veden laatu on huonontunut, pohjaan pääsee yhä vähemmän valoa. Saasteita tulee rannoilta, ilmasta ja pohjasta. Kirkkaat ulapat muuttuvat loppukesästä vihreäksi ja myrkylliseksi levävelliksi. Rakkoleviä ei enää näy. Hälytyskellot soivat.

Petoeläimet

Karhu, susi, ahma ja ilves ovat metsien ja salojen ikiaikaisia asukkaita. Siellä ne elävät edelleen, mutta ihmiset ovat muuttaneet ja muuttuneet. Luonto on käynyt vieraaksi ja suurpedot koetaan pelottaviksi. Susia ei enää ole paljon ja ne mahtuvat hyvin Suomen luontoon. Pelkkä suden näkeminen käynnistää helposti susijahdin. Suomessa on vain neljä suurpetolajia, pidetään jäljellä olevat hengissä.

Hyönteiset

Hyönteiset ovat naamioitumisen mestareita, ne sopeutuvat elinympäristönsä kasvustoon tai maaperän kuvioihin. Hyönteiset ovat myös riippuvaisia ravintokasveistaan. Kun paahdealueet katoavat, ne vievät monet hyönteiset mukanaan. Paahdealueita ennallistamalla saadaan aikaan elinvoimaisia hyönteispopulaatioita, joiden varassa myös lähiseutujen pienemmät populaatiot selviävät. Autetaan harvinaisia sinisiipisirkkoja, palosirkkoja, harjusinisiipiä, isoapolloja ja monia muita lajeja eteenpäin.