Talven valoa valovuosien päästä

Talven valoa valovuosien päästä

Syksyn lounaiseen horisonttiin sukeltava linnunradan utu on kiertynyt länsiluoteeseen ja kirkkaimmilta osiltaan kadonnut jo horisontin alle. Emme pääse enää näkemään linnunratamme tähtirikkaan keskuksen suuntaan, mutta sen sijaan kotigalaksimme tähtikiekon vastapuoli, Perseuksen kierteishaara halkoo himmeästi etelätaivasta. Siellä talvista tähtitaivasta hallitsee suuri metsästäjä Orion seuranaan Iso Koira, Pieni Koira, Kaksoset, Härkä ja Ajomies.

Kreikkalaisessa mytologiassa Orion oli kuolevaista sukua oleva metsästäjä, johon ikuiseksi neitsyeksi vannoutunut metsästyksen jumalatar Artemis kuitenkin rakastui. Eri tarinoissa on erilaisia tapahtumia siitä, miten Orion päätyi tähtikuvioksi taivaalle.

Erään tarinan mukaan Artemis ja kaksoisveljensä Apollon olivat ylijumala Zeuksen syrjähypyn hedelmiä yhdessä Leton kanssa. Zeuksen puolison Heran, naisten ja avioliiton jumalattaren kaikki puuhastelu keskittyi Zeuksen kymmenien rakastajattarien ja rakkauden hedelmien elämän vaikeuttamiseen, ja niinpä nyt oiva tapa kostaa oli äpärä Artemiin rakastetun, Orionin surmaaminen. Hera mietti mahdollisimman mitättömän otuksen Orionin nöyryyttämiseen ja päätyi muutaman senttimetrin mittaiseen skorpioniin. Skorpioni asetettiin Orionin käyttämän polun viereen – pisto kantapäähän surmasi suuren metsästäjän. Kun Artemis näki Orionin kuolleen, hän pyysi Zeusta nostamaan Orionin taivaalle, jotta hän yöllisen velvollisuutensa – kuuvaunujen ajamisen – yhteydessä voisi viivähtää aina hetken rakkaansa seurassa. Vaan kun Zeus suostui tähän, Hera tulistui: hänen kostonsa väline oli nostettu yhdeksi taivaan komeimmista tähdistöistä. Vähin, mitä Zeus saattoi tehdä, oli antaa myös sankarin nujertaneelle skorpionille taivaspaikka. Zeus ymmärsi Heran perustelut ja myöntyi pyyntöön, mutta varmuudeksi hän asetti skorpionin vastakkaiselle puolelle taivasta, jotta Orion ei pääsisi kostamaan surmaajalleen.

BalticOrion-3

Eteläinen tähtitaivas on suunnilleen kuvan mukaisessa asennossa mm. 25.12. klo 00, 10.1. klo 23 ja 10.2. klo 21. Kuvaa voi mainiosti käyttää opasteena myös muina tammi-helmikuun iltaöinä. Orionin kirkkaat tähdet hallitsevat eteläistä horisonttia. Kolmen tähden vino jono tähtikuvion keskellä on Orionin vyö, ja heti vyön alapuolella muutaman himmeän tähden rykelmässä voi jo tavallisella kiikarilla nähdä häivähdyksen kuuluisasta Orionin sumusta. Monissa kirjoissa esiintyvä Hevosenpääsumu on Orionin vyön vasemman tähden alapuolella, mutta sen näkemiseen tarvittaisiin suuri kaukoputki.

Jos ottaa suunnan Orionin vyöstä noin kahdeksan vyön mittaa vinosta vasemmalle alas, törmää tähtitaivaan kirkkaimpaan kiintotähteen Siriukseen. Taivaan tähtimäisistä kohteista vain planeetat loistavat toisinaan Siriusta kirkkaampina. Sirius on kolmanneksi läheisin paljain silmin näkyvä tähti; vain oma aurinkomme ja Kentaurin tähtikuvion päätähti ovat lähempänä. Siriuksen valo on vajaa 9 vuotta vanhaa sen saavuttaessa Maapallon.