Tikankontti

Rauhoitettua tikankonttia on kutsuttu Pohjolan eksoottisimmaksi kämmekäksi. Se on suurikukkaisin kämmekkämme ja muutenkin kukka on kasvistomme isoimpia. Keltainen konttimainen huuli on jopa neljä senttiä pitkä ja kehälehtineen kukka on liki kymmensenttinen. Vartta tikankontille voi kasvaa puoli metriä. Kukkia on tavallisesti yksi, mutta niitä voi olla kolmekin samassa varressa.

Tikankontin pääpölyttäjiä ovat sopivankokoiset maamehiläiset, jotka jäävät konttiin pudottuaan loukkuun. Kun ne löytävät kontin perältä ulosmenoreitin, saavat ne vapauteen ponnistellessaan heteestä selkäänsä siitepölyä.

Etelä-Suomessa tikankontti kukkii kesäkuussa, mutta pohjoisemmassa pariviikkoinen kukinta-aika voi mennä heinäkuun puolelle. Usein tikankontti muodostaa kasvustoja. Tyypillisiä kasvupaikkoja ovat rehevät lehdot, lehtoniityt ja lettosuot.

Kasvupaikkojen tuhoutumisen ohella suurin uhka tikankontille on laiton poimiminen ja siirtäminen puutarhoihin. Tikankontti kukkii vasta 11-16 vuoden ikäisenä. Siksi sen siirtäminen on erityisen tuhoisaa. Siirretty kasvi ei myöskään yleensä menesty vaan menehtyy.

Tikankonttia tavataan lähes koko maassa, mutta esiintyminen painottuu maan itäosiin. Tikankontti kasvaa myös Ahvenanmaalla. Norjassa tikankontti on harvinainen, mutta Keski- ja Pohjois-Ruotsin kalkkiperäisillä seuduilla sekä Gotlannissa ja Öölannissa sitä tavataan monin paikoin.